Vaikka olenkin kohtuullisen kokenut esiintyjä ja kirjoittaja, minua hieman jännittää. En tiedä, miten kirjoitukset otetaan vastaan. En tiedä, pitävätkö minut tuntevat henkilöt niitä vain itseni esille tuomisena vai ovatko he valmiita suhtautumaan niihin 'vakavasti'. Tuo vakavasti ei ole tässä yhteydessä oikea sana, mutta parempaakaan ei mieleen tullut.
    Olen kypsytellyt mielessäni jo kauan tätä kirjoittamisen aloittamista. Tuntemattomista syistä se on aina vaan jäänyt tekemättä. Ja syitähän me kaikki olemme aina valmiit keksimään ja kehittelemään. Eri asia on se, onko mikään niistä syistä järkevä ja/tai kenen kannalta se mahdollisesti olisi pätevä.
    No, nyt se alkaa. Onneksi olen niin monessa liemessä keittynyt, että se alkujännityskin häviää. Itsetunto on vahvistunut. Näin uskon.
    Luulen ja kuvittelen, että silloin tällöin tulee omia ajatuksia 'paperille' laitettua. Mihinkään säännölliseen päiväkirjaan en itseäni sido. Mihinkään tarkkaan aiheeseen en itseäni pakota. Henkilökohtaisiakin asioita uskallan tuoda julki. Mutta enemmän minua koskettavat yhteiskunnan yleiset asiat. Ja varsinkin oman kunnan läheiset asiat, joissa niissäkin on tai ainakin voi olla monia yhtymäkohtia myös muihin kuntiin.
    Viime päivinä olen saanut rautaisannoksen maaseudun toimijoiden olosuhteista Latviassa. Pirkanmaalla ja erityisesti Eräjärvellä vierailleen latvialaisten paikallisten toimintaryhmien edustajien kanssa käytiin monia keskusteluja maaseudun kehittämisestä.
    Yhteisiä piirteitä maiden välillä löytyi; molemmissa maaseudun väki vähenee, molemmissa maaseudun väki vanhenee. Suomessa ja erityisesti vielä täällä Tampereen lähialueilla maaseudun väen väheneminen ei ole niin rajua kuin Latviassa tai vaikkapa omalla synnyinseudullani Itä-Suomessa.
    Sekä Suomessa että Latviassa yksi keskeinen asia on paikallisten palvelujen toteuttaminen. Ja tämä liittyy suoraan molemmissa maissa meneillään olevaan kuntatoiminnan uudistamiseen. Latviassa tulevan parin vuoden sisällä yhdistetään kuntia varsin rajulla kädellä. Ja niin käy Suomessakin.
    Meillä kuntauudistuksessa ja kuntien yhteistoiminnan järjestämisessä on aivan liiaksi paneuduttu muotoihin, rajoihin ja väestömääriin. Todellisuus on - kenties tarkoituksella - unohtunut tai unohdettu. Kunta on jäseniään eli kuntalaisia varten, heidän tarvitsemiensa palvelujen tuottaja tai ainakin järjestäjä.
    Mutta tähän on palattava vielä monta kertaa!