Valkeakoskella on useana vuonna julistettu työrauha. En ole ollut tilaisuuksissa paikalla, joten olen tiedotusvälineiden armoilla niiden ja julistustenkin sisällön suhteen. Enkä tiedä, alkaako julistus näin sanoen: ’Huomenna, jos jumala tai työpaikan pomo suo’.

 

Työrauha on varmaan asia, josta jokaisella on oma käsityksensä ja ymmärryksensä. Olipa työssä tai ei. Joku sen voi kokea työehtosopimusten mukaiseksi työrauhavelvoitteeksi. Siis rauhaksi lakkoja vastaan. Tai voisihan se olla paperimiehille rauha työsulkuja vastaan, mitä tässä takavuosina olisi tarvittu.

 

Minä miellän työrauhan myös tavoitteeksi saada tehdä työnsä kunnolla. Siis saavuttaa hyviä tuloksia, jotka tyydyttävät niin itseä kuin työnantajaakin.

 

Hyvien tulosten saavuttaminen työelämässä tuottaa henkilökohtaista hyvinvointia myös perhe- ja muussa yksityiselämässä. Hyvien tulosten saavuttaminen ei kestä enempää työnantajan edustajien kuin työtovereidenkaan asiatonta puuttumista työn tekemiseen. Se kestää ja se edellyttääkin asiallista ohjausta, neuvontaa, palautetta ja kannustusta.

 

Varsinkin seurakuntia on viime vuosina nostettu tikun nokkaan huonosta työilmapiiristä. Ja samalla lailla siellä on ollut koko julkinen hallinto pienistä yksiköistä valtion keskushallintoon asti. Jotenkin on näyttänyt siltä, että julkishallintoon on pesiytynyt sellaista johtajajoukkoa, jolla ei ihmisten ja asioiden johtamisen taidosta ole hajuakaan.

 

Mutta ei työyhteisön ongelmia pidä yksiselitteisesti laittaa vain johtajien syyksi. Kiusaaja saattaa olla keskellämme kenen hahmossa tahansa. Johtajilla kuitenkin on enemmän valtaa ja mahdollisuuksia toteuttaa omia ’unelmiaan’. Niin hyvässä kuin pahassa.

 

Suosittelen kaikille luettavaksi Raimo Mäkelän kirjaa ’Naamiona terve mieli’. Se alaotsikko kysyy itse asiassa opettavasti ’Kuinka kohtaan luonnehäiriöisen?’. Kirkkoon kuulumattomana henkilönä minua ei lainkaan häiritse se, että kirjan kirjoittaja ja julkaisija taitavat olla sidoksissa Suomen Raamattuopistoon.

 

Ay-liikkeenkin pitäisi pystyä nykyistä enemmän puuttumaan työilmapiirikysymyksiin. Eikä pelkästään siinä tilanteessa, jossa joku mukavalta ja asiantuntevalta vaikuttava mutta todellisuudessa pahasti luonnehäiriöinen (narsisti tai jopa psykopaatti) on jo aiheuttanut pahat ongelmat. Ennalta ehkäisy on paikallaan.

 

Maan hallitus on toteuttanut kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaa. Itse asiassa siitä on kuulunut kovin vähän. Kysyä sopii, missä ovat sen tulokset. Sen muistan, että taannoin politiikkaohjelman johtaja arvosteli poliittisia puolueita siitä, että ne eivät kuuntele riittävästi kansalaisia. Aiheellista arvostelua minusta.

 

Kansalaisvaikuttaminen ja työrauha ovat toisilleen lähekkäisiä asioita. Kaikilla tasoilla. Jos voit vaikuttaa työhösi ja työympäristöösi, on myös työrauha lähempänä. Ja työilmapiiri korkeammalla.

 

Ilolla uskallan sanoa, että tämän maan hallituksen käynnistämissä toimissa on kiitoksenkin aiheita, vaikkapa juuri nämä kansalaisvaikuttamisen tavoitteet. Mutta rehellisesti on  sanottava, että maan hallitus ei pysty tavoitteita toteuttamaan - se työ kuuluu kaikille poliittisille ja yhteiskunnallisille toimijoille. Kaikilla tasoilla.

 

Poliittiset päättäjät eivät saa linnottautua torneihinsa ohjaamaan kansalaisia. Kurun vasemmistoliitto ja sen valtuustoryhmä ovat tehneet hyvää työtä; jo vuosia sitten siellä alettiin järjestää valtuustoryhmän kokoukset avoimina tilaisuuksia. Antaa kuntalaisille mahdollisuuden kuulla ja vaikuttaa. Samaa olemme epäsäännöllisesti yrittäneet Orivedellä. Totuuden nimissä on sanottava, ettei monikaan kuntalainen kutsua tilaisuuteen ole kuullut. Ehkäpä se on liian uutta.

 

Yhtä tärkeää kuin itse osallistuminen vaikkapa valtuustoryhmän avoimeen kokoukseen on myös se vaikutelma, joka politiikan tekemisestä annetaan. Kekkonen aikanaan sanoi, että ’niin on, jos siltä näyttää’. Koko politiikan arvostus kasvaisi, jos politiikan tekeminen edes näyttäisi siltä, että kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa. Kaikilla tasoilla.