”Jokainen ihminen tulee maailmaan kedon kukkaset käsissään ja silmissään.”

 

Näin Tommy Tabermann aloittaa kirjallisen kysymyksensä eduskunnassa. Tuo aiemmin ihmissuhteita parantavien hyvinvointipakkausten esittänyt kansanedustaja kysyy nyt työpaikkakiusaamisesta. Hänen mukaansa kyse on henkisestä väkivallasta, joka vaarantaa uhrin hengen ja elämän.

 

En ole lukenut tutkimuksia, mutta Uutispäivä Demari kertoo Tabermannin kyselyjutussaan, että Suomessa työpaikkakiusaaminen on kaksi kertaa yleisempää kuin Euroopan maissa keskimäärin.

 

Runoilija, kansanedustaja on siis todella tärkeällä asialla.

 

Kiusattu kokee valtavaa henkistä painetta. Hänen pitää olla vahva, jotta hän uskaltaa puhua edes lääkärille. Liian usein kiusatut vaikenevat pelätessään asemansa yhä heikkenevän. Liian harvoin kiusattujen läheiset tukevat kiusattua pelätessään joutuvansa itse kohteiksi. Näin varsinkin silloin, kun kiusaaja on työpaikan johtotasoon kuuluva henkilö.

 

Kiusatulle jo pelkästään puhuminen on vaikeaa. Yhäti vaikeampaa on saada itsensä ymmärretyksi. Taitava kiusaaja osaa toimia niin, että mihinkään ei kunnolla pääse kiinni. Muodollisesti ja laki- tai säädösteknisesti kaikki asiat on hoidettu oikein. Kirjassaan Naamiona terve mieli Raimo Mäkelä näkeekin tällaisen taitavan toiminnan yhtenä psykopaatin tunnusmerkkinä. Psykopaatti johtavassa asemassa on vaarallinen.

 

Voin olla väärässä, mutta minusta tuntuu, että työpaikkakiusaamista tapahtuu julkisen hallinnon työpaikoilla suhteellisesti enemmän kuin ruumiillisissa töissä ahertavien joukossa. Takavuosina nousivat monet seurakunnat tässä suhteessa esille. Sitä voi pitää sikäli yllättävänä, että seurakunnissa jos missä pitäisi olla myös sielunhoidollisia ammattilaisia. Vai onko kyse siitä niin kovin yleisestä ulkokullaisesta uskonnollisuudesta, jossa mottona on ’älä tee niin kuin minä, tee niin kuin minä opetan’?

 

Kiusattua ei lainkaan helpota tai auta se vähättely, jonka saa niin usein kohdata sanonnalla ’sellaistahan tapahtuu joka työpaikalla’. Se ei tee kiusaamista yhtään oikeutetummaksi. Dario Fon seitsemäs käsky kuuluu ’Kun kerran kaikki varastavat, voin minäkin varastaa – vaikkakin vähemmän’. Varastamisen tilalle voidaan laittaa kiusaaminen, lyöminen tai ampuminen – yhtä lailla ollaan rangaistavaksi kuuluvassa toiminnassa.

 

Vaikka kiusaamisesta onkin vaikea puhua ja saada toinen ymmärtämään kiusatun kokemaa tunnetilaa, on parempi yrittää kuin kätkeä kaikkea sydämeensä. Tämä vahvistaa itse kiusattua. Jos kiusatun pomolla tai tämän esimiehillä ei ole valmiutta edes keskustella, ollaan minusta jo vaikeassa tilanteessa. Se itse asiassa vakuuttaa vääryyttä tapahtuneen.

 

Rohkeutta kaikille kiusatuille! Rohkeutta kaikille kiusaajille avoimesti selvittää asiat!