Minusta Pirkanmaan uusi kuntarakenne voisi olla kovin yksinkertainen. Tampere on edelleen Tampere. Eteläinen maakunnan osa kootaan Lempäälän, Akaan ja Valkeakosken ympärille yhdeksi yksiköksi. Pirkkalalla on ollut tähänkin saakka taipumus olla ensi näkemältä tietämättä yhteistyösuuntaansa. Annettakoon sille mahdollisuus valita, haluaako se olla osa Tamperetta vai eteläistä suurkuntaa.
Lännessä Nokia kannattelee uutta muodostuvaa Sastamalaa. Ja Ylöjärven tehtävä on kantaa huolta ’takamaistaan’ Kihniötä myöten. Idässä ja kaakossa Kangasalalla on voimaa muodostaa nyt jo sovitun terveydenhuollon yhteistoiminta-alueen mukainen kunta.
Pohjoinen Pirkanmaa on hivenen ongelmallinen. Mutta kaikessa tutkimuksessakin tarvitaan verrokki; muodostakoot Mänttä-Vilppula, Ruovesi ja Virrat muita kuntia väestöltään selvästi pienemmän yksikön. Päästään jatkossa vertailemaan, mitä merkitystä kuntakoolla on palveluihin, talouteen ja kunnan toimintaan yleensä.
Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki. Rajojen ylikin on uskallettava katsoa. Keski-Suomen Kuhmoisissa on sanottu olevan senkin lajin ihmisiä, jotka katsovat kohti Pirkanmaata. Satakunnan Kiikoinenhan taitaa tehdä maakuntavalintansa noin kerran noin joka toisena valtuustokautena. Eivätkä nämä liene ainoita rajatapauksia, joissa muutokset ovat mahdollisia. Varsinkin, jos aluehallinnon uudistuksessa tarpeellisia muutoksia tehdään myös maakuntien tasolla mm. yhteistoiminta-alueiden muodostuksessa.
Mutta kunta- ja palvelurakenneuudistus ei ole vain kuntien yhdistämistä. Se ei ole myöskään vain palvelujen tilaamista ja tuottamista. Ei vain yhteistyön järjestämistä. Se on niitä kaikkia. Ja ennen kaikkea sen on oltava kuntalaisten tarvitsemien julkisten palvelujen hoitamista. Näihin koetan palata kuitenkin joskus toiste.
Kommentit