Huhhuh! Onpa aikaa kulunut siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne. Joulukuun alussa. Ja yhteiskunnallisen masennuksen alla. Paljon on kerennyt tapahtua.
    Ei niin voi sanoa, että kaupunginvaltuuston kokousmasennus olisi tämän koko kirjoitustauon ajan kestänyt. Kun ei itsestään saa irti, niin ei saa. Jossain asiassa on annettava periksi ja jätettävä tekemättä.
    Joulukuussa sain tilaisuuden käydä Turkissa. Kyse oli turkkilaisten maaseudun toimijoiden kouluttamisesta EU:n mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Lähinnä läsnä oli maa- ja metsätalousministeriön virkamiehiä ja -naisia. Naisetkin ilman nyt Turkin parlamentin korkeakouluissa sallimia huiveja.
    Kyllä sellainen vaikutelma tuli, että Turkki on vielä kaukana niistä asenteista, taidoista ja kyvyistä, joita EU:ssa tarvitaan. Mutta eihän maalle ihan nopeaa unioniin liittymistä ole luvattukaan, jos on luvattu ollenkaan. Epäluulon ilmapiiri on sielläkin kova.
    Kun olin eka kertaa Turkissa, kiinnittyi huomio moniin seikkoihin. Ankara pääkaupunkina ei ole kovin merkittävä turistikaupunki. Ja varmaa on, että siellä on talvisissa olosuhteissa kovat liikennengelmat. Kaupunki on rakentunut kukkuloille ja laaksoon. Ei niitä mäkiä nousta lumen ja jään olosuhteissa kesärenkailla.
    Liikenteestä vielä. Tässä taannoin tuttavapiirissäni oli tapana koskettaa toista ja sanoa sanat 'keltainen  auto' aina kun keltaisen auton näki. Ankarassa olisi tätä tapaa noudattaen tullut aikamoisille mustelmille - keltaisia takseja ajoi kaduilla kymmenittäin tai sadoittain, edestakaisin jatkuvasti. Ja kovin usein tyhjinä. Vauhtia hiljentäen ja joskus torvia soittaen ne yrittivät minuakin kyytiinsä pyydystää.
    On tässä tauolla tapahtunut kotimaassakin ja kotikylällä. Suuressa viisaudessaan, eduskunnan säätämää lakia tulkinnallaan noudattaen ja jonkinmoisia virhearviointeja tehden lääkelaitos päätti hylätä Eräjärven lääkekaapin jatkohakemuksen.
    Saattaa tuntua oudolta, että yksi lääkekaappi olisi kylälle niin kovin tärkeä asia.  Meillä lääkekaappi tarkoittaa kuitenkin paljon enemmän kuin muutaman särkylääkkeen ja yskänsiirapin ostomahdollisuutta. Meidän lääkekaapissa on yli kolmesataa käsikauppalääkevalmistetta hyllystä heti saatavissa. Ja samaan hintaan kuin apteekissakin. Muutakin palvelua siihen liittyy kylän kehittämisyhdistyksen ylläpitämänä.
    Meillä lääkekaappi on kyläläisten lääkehuollon kannalta hyvin tarpeellinen. Yli 600 henkeä kirjoitti nimensä adressiin lääkekaapin säilyttämiseksi. Sen loppumisen myötä myös monet muut palvelut ja toiminnot hiljenisivät.
    Ainakin henkistä tukea olemme saaneet monelta taholta. Ehkäpä Oriveden kaupungin osoittama tuki ja Pirkanmaan kansanedustajien vaade lääkelain avaamisesta ja lääkekaappien määrän lisäyksen mahdollistamisesta poikivat jotain. Ja onhan asiasta tehty ainakin yksi eduskuntakyselykin.
    Kyse ei ole vain pienestä eräjärveläisten asiasta - kyse on koko maaseudun elämisen mahdollisuuksista, itse tuotettujen ja julkisten palvelujen säilyttämisestä. Maaseudun tuhoamisesta kaikkialla maassamme. Ehkäpä siksi Eräjärven konkreettisen tapauksen kautta myös eri ministeriöiden yhteistyönä toimivan Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän teemaryhmien kokouksissa puhutaan lääkekaapeista. Ja niiden kautta kansalaisten omaehtoisesta toiminnasta, kylien kehittämisestä.